Järkyttynyt.

Kaikki ovat järkyttyneitä. Teurastusvideo nosti monen niskakarvat pystyyn, enkä yhtään ihmettele. Luottamus horjui ja itsestään selvänä pidetty eläinten asiallinen kohtelu teurastamoilla valahti täysin viemäriin. Eihän näin todellakaan kaikissa teurastamoissa tehdä, mutta voiko enää pitää mitään itsestään selvyytenä?

Kuluttajat ovat järkyttyneitä, tuottajat sekä eläintenhoitajat vielä enemmän. Kun hoidat eläimiä vuosikausia vuorokauden ympäri, niin juhannukset kuin joulutkin. Opit tuntemaan eläinten persoonat, näät mitä ihmeellisempiä temppuja (mitä kyllä osaavat järjestää), rakennat luottamuksen ja opetat talontavoille,niin sitten kun tulee se päivä, että saatat eläimen viimeiselle matkalle. Toivot, tosiaan toivot nopean ja kivuttoman lopun.

Kun itse näin videon, tunsin kuvotusta. Tunsin kun silmiä alkoi kirvellä, en voinut katsoa loppuun. Muistin samalla kun saatoin lempi lehmäniteurasautoon, sen haikeuden, mutta luotin että eläin saa ammattitaitoisen ja inhimmilisen lopetuksen. Aivan kuten jokainen tuottaja sekä hoitaja on luottanut.

 

Eniten olen järkyttynyt Eviran toimintaan, olen aina pitänyt Eviraa hyvin tarkkana ja arvostettunakin virastona. Ainakin sieltä päästä tulleet säännökset ovat oikeinkin tiukkoja, eikä varaa ole aidan ali niistä mennä.

Ja päämääränä Eviralla on ollutkin varmistaa tutkimuksilla ja valvonnalla elintarvikkeiden turvallisuus ja laatu, sekä kasvien ja ELÄINTEN TERVEYS.Teurastamolla ainakin näytti olevan hukassa tämä eläinsuojelu periaate, sekä kivuton ja nopea lopettaminen. Olen aika pettynyt, en vaan muuta osaa enää sanoa.
Eviralle terkuin: nyt kannattaa ryhdistäytyä ja vaikka ihan kerrata tarkastuseläinlääkärien kanssa, mitä se kivuton ja nopea lopettaminen tarkoittikaan. Kyllä se päävastuu teidän valvonnassa täytyisi olla ja kaikkien pystyä myös luottamaan, että kun luvataan valvoa, SILLOIN MYÖS VALVOTAAN JA EPÄKOHTIIN PUUTUTAAN!





 

Tehopäevät Maanantait!

Tässä yks kaunis maanantai aamu herättelin itseäni kahvikupposen äärellä ja mietiskelin, mitäs jännää sitä vois keksiä. No nettiautoa sivu silmällä selailin, löysin AUTON, joka oli vaan aivan pakko saada. Ja eih, ei mikään tonneja maksava, ennemmin voidaan puhua kympeistä. No näppäränä likkana lähdin sitten tätä kaunokaista hakemaan. Koeajon kävin suorittamassa ja ei siinä, nimi paperiin ja kohti kotia. Kotimatkalla huomasin, että puhallin alkoi työntää aivan jääkylmää ilmaa ja lämmöt oli hieman kohollaan. No loppumatkan ajelin lärvikiinni mittaristossa kytäten lämpöjä.

                           Jokaisen uudehkon auton omistajan ilme, niin täynnä lämpöä!

Ja tosiaan se pirun tuuletin siis puhalti jääkylmää ilmaa suoraan mun naamalle! Ei ihan kiertänyt vedet.. No jokatapauksessa, jokainen kilometri tuntu niin autossa kuin minussakin ja se jos jokin on empaattista eläytymistä autolla ajamiseen!

Perille päästyäni huomattiin miehekkeen kanssa, että nesteet katoaa ihmeellisesti. Oikeastaan loristen, et ei ne savuna ilmaan kadonnu. No auto pajaan ja ihmettelemään. Tässä ihmetyksen nojalla karkasi kerran tämä kaunokainen tunkiltakin... No vuotokohta löytyi. Vespumppu yllätys, yllätys. Ja ei kun hakemaan jakopäänhihnaa ja uutta vespumppua. Näin kivalla arkisella yllätyksellä sain miehelleni viiden tunnin työrupeaman ystäviensä kanssa ja no itsehän olin kyseisen illan töissä... Enemmän kuin kiitollinen olin, että kaara saatiin toimimaan. Pahoin vaan pelkään, että milloin tuo mieheke laittaa jonkinsortin estot mulle nettiauton jaloon maailmaan

No viikko etie päin, siivoilin miehekkeen luona vapaapäivän kunniaksi ja siirsin tietenkin kaikki huonekalut keskelle tupaa, no lamppuhan siinä taas kajahti päälaella... Aloin vaihtamaan järjestystä... Mies tuli töistä tupaan ja yllätys yllätys, kämppä kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Siirreltiin sohvia ees sun taa ja huonekalut ei meinannu vain löytää paikkaansa. (itse istuin sohvalla, kun mieheke siirteli sohvaa nurkasta toiseen ja taas toiseen, oon niin aktiivinen) No lopulta saatiin suhtkoht järkevä ratkasu ja taas olin tätä meidän vapaa-aikaa saanut aktivoitua parisella tunnilla. Mitähän nyt maanantaina keksis? 


                                            Mukavaa viikkoa! Ollaan tehokkaita! ;) 
               
                                                

"Kylikki" esittäytyy

Alkuun mietin, että kerronko itsestäni mitään, että kirjoittaisin vain mielipide- sekä asia postauksia (näen hienosti blogikielellä), mutta ehkä mun on ihan ok vähän kertoa ihtestäni enemmän, että pääsee hieman syvemmälle noissa mun höpöhöpö jutuissa.

Olen siis 23 vuotias maalaistollo täältä Etelä-pohjanmaalta (siis nykyään). Olen opiskellut itseni maaseutuyrittäjäksi ja navetoissa pyllistellyt olkohan 2009 vuodesta lähtien, et lyhyt on viel meikäläisen kokemus, mutta sitäkin rikkaampia on kokemukset. Olen toiminut myös siivoajana, grillityöntekijänä, puistotätinä sekä huoltamokahviloissa työntekijänä. Et kaiken näköistä aenakin kokeiltu.

Olen myös pienen pojan äiti ja senpä olen päättänyt, että poikani ei tule keikkumaan täällä blogin sivuilla ihan vain siksi, että pojallanikin on yksityisyys, aivan kuten meillä aikuisillakin. Sen verran avaan johnakin vaiheessa miten meistä tuli perhe, mutta ympäri pyöreellä männään pojan osilta.

Näpsäkän toimelias (tai kuten miehekkeeni ilmaisee, ELÄVÄINEN), huumorintajulla ja räikeällä sana arkulla höystetty naekkonen. Yritän ainakin melkein aina olla nauravainen ja höpsö minä (hormoonimyrsky päiviä ei lasketakaan tuohon) ja persoonana jään mieleen, joku tykkää, joku ei.

Lueskelen ja kirjoittelen aina kun "vapaata" löytyy, mutta muuten ajan saan menemään uusioperhe arkea viettäen ja töissä käyden. Mutta siis tosiaan yritän jakaa näitä mun höpöhöpö juttuja aena kun vaan kerkien, ja mitään pääaihetta en ole (vieläs ainakaan) valinnut, mutta maatalous sekä ihan arkisilla hömpötyksillä aenaskin nyt etiepäin!



Älämölöhölö, kivaa viikonloppua! ;)

 

 

 

-Kyllikki, tuttavallisemmin Risto-

Kyllikin kotikeittiö

Mitäs mä tuolla kyökin puolella pyörittelen? Tiskiharjan kans tehtiin taas sovinto ja sai tulla taas mun arkea piristämään... Yleensä se tunnin verran mua ensin huutelee, mut joop.

Oon aina pitänyt ihteäni surkeana kokkaajana ja onhan se joo osittain tottakin. Oikeastaan täysin totta! Oon saanut kermaviili kastikkeen kaksi peräkkäistä kertaa perseelleen ja kun miettii kuinka haastavaa se on tehdä, niin ei ihmekkään. Sörsselit vain sekasin ja VALMIS! MUTTA EI MUN KOHDALLA! Valmispitsat mulla kärähtää uunissa vaikka istusin nenä punasena kiinni uuninluukussa.

Mutta mä oon nyt päättänyt, kun tuo miekkonenkin tossa on kuvioissa, että mä harjoittelen tätä ruoan laittoa ja ainakaan vielä ei ole tullut moitteita (ei ole vaan kehdannut sanoa, et naenen hei, ei tätä voi syödä). Viikonloppunakin ajattelin, et leipasen jotain kivaa illaks, ja niinhän mä kokkasinkin. Tosin me romanttisesti syötiin tätä mun herkullista mustikkapiirakkaa suoraan lusikalla kaapien uunivuoasta.

                                p.s tässä on pomminvarma kakku, joka onnistuu aina! ^^

Tae noh, melkein pomminvarma ^^

-Kyllikki-

Lisävarusteet Navettaan

.
Näppäriä juttuja, mitä voes maataloudessa tarvita:

-Kello ensinnäkin, voes lisätä sellasen 8 tuntia siihen 24 tuntiin

-Lypsyhaalarin sais ainakin joinakin päivinä jättää suosiolla naulakkoon ja vaihtaa sukelluspuvun päällensä (ainakin sellaisina päivinä kun satut olemaan väärässä paikassa ja vieläpä väärin päin) <---jätetään mielikuvitukselle tilaa

-Kypärä visiirillä, koska aina se häntä läjähtää joko korvaan, takaraivoon tai sitten silmään

-Housut jotka voe kieputtaa olkapäittensä ympäri, varsinkin jos semmari tulee ennen askareita piipahtaa (parisen kertaa joku innokas taustalta seuraava hörökorva on nappassu kielensä ympäri housun taskun ja huips...)

-Ennustuspallo vai mikä kristalli ny onkaan (sen kerran kun on jotain extraa navetan jäläkeen, niin ensin poikii hieho ja vieressä tiineenä olijakin kekkasee "minäpä kans pyöräytän", saldona kaksi poikijaa)

-Aikakone, sitäkin oon harkinnu...

-Päähän kiinnitettävä kamera (Olishan se nyt siistiä nähdä, mitä oikein on touhunnu)

-Huijaus isäntä... Eli kun isäntä ja emäntä on lähdössä reissuun, voitaisiin ihan vaan huijaus periaattessa laittaa linnunpelätin navetannurkalle isännän romppeet päälle, koska (siis saakelinperhananjokakerta) AINA kun isäntäperhe lähdössä johonkin, niin jotain särkyy, joten huijataanpa koko maatilaa linnunpelättimillä

-Puhuvat elukatkin ois kova sana, vaikka näissä hiljaisissa kiimoissa. "Hei pyllistelijä, oon kiimassa, semmarille voisit soettaa"

-GPS-paikannin (ainakin ekoina kertoina kun lasketaan hiehot sekä lehmät laitumelle, jotta osais jo heti suunnistaa naapurin emännän kasvimaalle)

-Huumorilla ja asenteella selviät ilman yllämainittuja "apuvälineitä"


Ja tämähän oli vain tälläinen lisäyslista! Mukavaa päevää!

Sen kerran kun lepuutat jalakojas ja jäät perseestäs puruämpäriin jumiin^^ voittajafiilis ilmiselvästi!

Työtön vs kotimainen ruoka

Tämä nostatti aenaskin mun niskakarvoja. Totta kai ymmärrän työttömien tilanteen, mutta monen suusta on kuullut, että ei kannata enää mennä töihin, kun tienaat enemmän olemalla VAIN KOTONA? Ja silti, valitetaan kun ei ole rahaa. 

Tuntuu hullulle kuulla tuollainen lause. Tällä hetkellä tienaan vähemmän kuin työtön, no miksi en siis jäisi kotiin. Olen varmaan liiankin vanhanaikainen, arvostan työssä käyntiä. Kautta aikojen ihmisten on täytynyt nostaa persiuksensa töihin, jotta leipä koreilisi pöydässä, mutta kannattaako enää? 

Kotimaisen ruoan kannattaja olen henkeen ja vereen! En suostuisi edes syömään ulkomaalaista lihaa, kasviksia saati maitotuotteita. 

Olen itse nähnyt, mitä maatalous on nykypäivänä ja sydämessä tuntuu kouraisu, kun eripuolelta suomea saa kuulla tilojen lopettaneen. Tuntuu, kuin valoa ei näkyisi tunnelinpäässä. 

Kuka näistä narisijoista suostuisi tekemään työtä, josta et minkäänlaista arvostusta saa, haukutaan näpertelijäksi ja tukien nostajiksi, valitetaan hinnasta, halpuutetaan ja revitään se sinun pussistasi, johon ei muutenkaan ylimääräistä jää. Tuntitaksasi ei ylety edes minimiin. Ja silti, silti tuottaisit muille puhtaat ja kotimaiset raaka-aineet. Narisisitko silloinkin? Joskus toivoisin, että voisi astua toisen kenkiin, voisi ehkä avautua muutamankin silmät siinä samalla. 

Muistan kun pikkutyttösestä lähtien on toitotettu, että Suomen tulisi olla omavarainen, mutta entäs jos maatalous ajetaan niin pohjamutiin, että tuotanto loppuu täältä, suoraan sanottuna ja ajateltuna, olisiko ulkomaalainen ruoka enää "halpaa". Entäs jos ruoan tuonti lyötäisiinkin kiinni, mitä söisit? Kynsiä? Voin satavarmaksi sanoa, että ketään ei kiinnostaisi meidän pohjolaisten nälänhätä siinä vaiheessa. Että olisiko meidän Suomalaisten aika herätä todellisuuteen? Maatalous ei ole oikea säästökohde, jos leikkauksia meinaa. 

SUURI hatunnosto tuottajille täältä päästä! 

                                                                        -Kyllikki-

Byebye Sinkkuus!

Oivoivoivoi, mitäs mulle kävikään. Mä vannoin vielä puoli vuotta sitten, etten niitä miehiä tarvihte, mutta! Tuo kiva "mutta" sana aina kaataa kaiken mitä sanoo ennen sitä... Ja näin käy useimmiten ainaskin meikäläiselle.

No tälle akalle siis kävi niin, että se RAKASTU. Löyti miehen. Sanoi hyvästi sinkkuudelle. Kahliutui. Sitoutui. Parisuhteellistui. Viivi ja Wagner.
No anyway, arvatkees mitä sitten tapahtui? Heitin Keski-Suomessa hanskat tiskiin ja muuttaa pyyhälsin miekkosen perässä Etelä-Pohjanmaalle. Ja TÄDÄÄ täällä sitten asustellaan!

Sain työkuvioni selviksi, tosin se vaati yhden viikon aikana 29 työhakemusta, lukemattomat puhelinsoitot ja yhden työhaastattelun. Ja niin sitä töitä löytyi, eli kaikki on mennyt niin kuin elokuvissa.

Mä olen tän puolen vuoden aikana oppinut itsestänikin uusia puoli, mä osaan jopa rauhoittua ja antaa aikaa parisuhteelle, Viimeisin kuukaus oli sellasta mylläkkää, et tuntui kun koko elämä olis ollut vaan pahvilaatikossa asumista, mutta ne pienet hetket, kun katsot toista ja älyät, että et halua kenenkään muun seisovan siinä paikalla.

-Kyllikki-