Enää ei hiljaa nyhjötetä!

Tukien maksu taas lykkääntyi, moni kiristelee rahapussien nyörejä, tuottajien ahdinko vain kasvaa kasvamistaan. Tilanne näyttää todella pahalta. Tuottajat ovat olleet tähän saakka aika hiljaisia ja nöyrtyneet hintojen laskuun, lomaoikeuksien vientiin ja tukien lykkäämiseen, mutta olisiko aika karjaista se ääni nyt kuuluviin.
Millään muulla alalla en uskoisi, että tälläinen menee pureskelematta läpi. Kaikkihan muistaa viime syksyn, kuinka 75% sunnuntailisästä saatiin jättimäismäinen haloo aikaiseksi ja hups heijakkaa se kumottiin.

11.3 järjestetään nyt tuottajien mielenilmaisu Helsingissä ja aivan aiheesta. Tuottajien on aika saada äänensä kuulumaan ja kun se ei kerran kuulu, niin aivan varmasti tulevana perjantaina näkyy! Omasta puolestani voisi jopa lykkästä parisen kuutiota sitä ehtaa tavaraa Senaatintorille, mutta niinhän ei kukaan tee. Eihän?

Eniten minua ihmetyttää, kuinka suomalainen maatalous on päästetty tähän jamaan. Tuottajalta vaaditaan pilkulleen, päivälleen, melkein kellonajalleen kaikki, he nousevat jokaikinen päivä tekemään työtä, jotta suomalaista ruokaa saadaan, joskus voi mennä jopa kellonympäri. Mutta tässä tämä kiitos tuottajalle on?

Monella tuottajalla on perhe elätettävänä siinä sivussa, onko tämä sitä kuuluisaa "maanviljelijät leveilevät tuillaan"?? Laskuja joudutaan lykkäilemään, joiltakin tiloilta viety jopa sähköt, moni on kädet levällään, miettien onkohan aika luovuttaa? Mitä järkeä on tehdä fyysisesti raskasta työtä, josta ei edes viivalle jää taloudellisesti? Tämä on sitä leveätä elämää, jota kaikki kaupunkilaaset kateilette.

Mavi on aika hiljaiseloa kanssa pitänyt, eikös HEIDÄN olisi juuri pitänyt ilmoittaa tukien maksu lykkäyksistä, mutta jokupa kerkesi ensin. Mavilla aivan selvästi ei ole hajuakaan missä mennään saati mikä vuosikaan on. (Perässä hiihtäjät.) Juuri tämän kyseisen virastonhan pitäisi tukea, hallinoida ja opastaa, mutta joku mennyt pieleen ja pahemman kerran. Haastatteluja joita olen lukaissu ja katsonut, saavat niskakarvat pystyyn. Siellä vain nyökytellään ja pahoitellaan tilannetta. EI SE NÄIN MENE. He sentään saavat palkkansa ajallaan, hyvähän se silloin on nyökyitellä. Tuntuu, että Maville ei tuottajien luottamus merkitse enää mitään. Ja voin sanoa, että sieltäpä ojasta ei enää sitä luottamusta kaahita takaisin.

 "Luottamus on kuin paperi, kun se kerran rypistyy, ei sitä suoraksi enää saa".

Yllä oleva kuva tiivistää maaseutuviraston tehtävät, kuinka moni on samaa mieltä, että näinhän se homma on mennyt?


HEI JA TSEMPIT KAIKILLE TRAKTORIMARSSIIN! Sisulla ja syrämmellä! ;)