Bye bye 2015!

Kohta olis vuos taputeltu loppuun! Moneen moista on mahtunut 2015 vuoteen! Palasin töihin, muutin side silmillä uudelle paikkakunnalle (uskoin et kaikki järjestyy), kaksi muuttoa, kaksi duunipaikkaa (ei muuten ole mikään helppo juttu yhdistää navettaa ja pikaruokapaikkaa ja vieläpä muista, missä pitää olla milloinkin),pojjan 1 wee synttärit, kansvikaiset autot, vanha mies, uus mies. Poikimiset, yöttömät yöt, väsymys, ilo, suru. Paljon, tosi paljon tapahtunut.

Joka vuosi, viimeisinä päivinä kirjoitan toiveeni paperilippuselle mitä toivon seuraavalta vuodelta. (Ehkä hiiieman huumoriakin pelissä, koska joka vuosi on silmät veestä naurettu, kun luettu näitä vuoden takaisia kirjotelmia). Mutta tänä vuonna, mä sain saavutettu suurimman osan näistä... heh heh, lunttasin jo mitä olin rustannu ;)

-tee työtä, jolla vaikutus ja jota rakastat (x)
-päästä irti ihmisistä, jotka eivät kuulu tulevaisuuteen (x)
-tee jotain tyhmän rohkeaa (x)
-naura, naura, naura (x)

Onnistuin! Sitten oli aivan pienen pienellä rustattu paperin nurkkaan, "uskalla rakastua". Ja sata nauruhymiötä perässä! En siis todellakaan uskonut, että minä, yh-äiti, joka painaa töissä aamusta iltaan, oppinut huolehtimaan kaiken yksin, antaisi jonkun vieraan astua meidän elämään. Mutta... Meidän elämään astui mies, mies jonka ansiosta olen ymmärtänyt, että kaikki mitä on kokenut, on ollut vain valmistelua tähän. Mä tiedän nyt, miltä tuntuu kun vieressä on ihminen, jonka kanssa on se erityinen side, kun yksi silmäys saa kaiken muun unohtumaan ja tietää, että vaikka maailmassa tulisi mitä vastaa, tämä ihminen ei käännä selkäänsä.  

Mutta meikäläisen on nyt hiljennyttävä (juostava muuttolaatikoiden kanssa) uuden vuoden viettoon ja odottelemaan jännittävää vuotta  2016!

Joten Hyvää Uutta Vuotta kaikille! 

 

Alkoholismi

Ajattelin nyt kirjoittaa asiasta, joka on repinyt, repii varmaan tällä hetkelläkin perheitä ja parisuhteita riekaleiksi. Nimittäin alkoholismista. Tämä sairaus vie mukanaan ihmisen ja aiheuttaa paljon surua ja hämmennystä lähiomaisissa.

Meidän perhe on nähnyt, mitä tuo katala sairaus tekee. Kuinka se hiertää välejä, saa perheen rikki, aiheuttaa mielipahaa sekä riitoja. Kaikista kauheinta on, kun ihminen väittää olevansa kuivilla ja lupaa muuttua, mutta seuraavalla viikolla jo pullon kaulaan kiepsahtaa. Se pettymys ja suuttumus, tajuaa ettei mikään muutu. Ei ehkä koskaan. Samat lupaukset vuodesta toiseen. Pelkäät toisen puolesta. Kuuntelet haukut. Itkut. Joka helvetin vuosi. Tämä sairaus on siitä niin ilkeä, kun tähän ei niin sanotusti lääkettä ole. Se ainut lääke mikä tepsii, pitäisi tulla alkoholistin omien korvien välistä.

"Sinä lupasit, lupasit monta kertaa. Katsoit silmiin, lupasit kaiken muuttuvan. Silti, jokaisen sanan jälkeen mitä sanoit, tulvahti lapsen kasvoille väkevä haju. Se sama haju, joka ajoi äidin, sukulaiset pois. Se sama haju, mikä jokainen ilta sinusta tulvii.
Kymmenen vuotta sitten, sinä lupasit kaiken muuttuvan. Ei muuttunut. Väkevä haju tulvii vieläkin nenään, kun sinun luona käy. Soitat kerran viikossa, joko haukut tai itket, lupaat muuttua. Mutta tiedätkö mitä? Sinä et tule enää muuttumaan. Ja minä vedän oven kiinni, jotta joskus se väkevä haju unohtuu."

Kun ei vaan jaksa

On hiljaista blogin puolella. I know. Olen väsynyt, ärtyisä, aivan kun koko ajan kävisin kierroksilla. Stressaa, kärpäsestä kasvaakin härkänen. Tuntuu ettei aika riitä. Niin kuin tosi asiassa ei riitäkkään.

Kaksi työtä, lapsi, parisuhde, auton veemäiset temppuilut, joulu- missä, kenen luona, milloin. Arjen pyörittäminen. Välillä hukkuu ajatus jonnekin, pyykit unohtuu koneeseen. Töissä jää valokyltti tai yövalo laittamatta. Vapaat päivät menee seuraavan viikon suunnitteluun. Kuinka sovittaa kaksi aivan erillaista työtä keskenään? Miten saa järkevän, helpon viikon? No lällätilää, ei se onnistu.

Lapsi nukkuu, kahvia, lunta tulee. Tämä on se mun oma hetki nyt! Vaikka pyykit huutaa mun nimeä, niin mä pistän kuulokkeet korville ja annan vain olla. Ei kai ne sieltä vastaan kävele! ;)

P.s tällä nollaantuu kaikki

https://youtu.be/_gd9XKQC9I4