Se jokaisen vanhemman toive lahja!

Hössötykset ohi (VIHDOIN) ja meillä alkaa kuuluisa kauan odotettu lapsivapaa huomenna! Ajattelinkin, että siivoan tänään ja hoidan kaikki "juoksevat" asiat, jotta voin vain sen kokonaisen VIIKON keskittyä hiljaisuuteen ja rauhaan, tiedättehän? Rentoutua! Tietenkin poikaa tulee ikävä, mutta joskus se pieni välihyppy vain virkistää taas seuraavaan kröhöm puoleen vuoteen. 

Ja hei, tulihan meillä pukkikin käymään. Ja voi sitä riemua, kun tajuttiin kuinka kilttinä sitä oltiin taas vuosi oltu. Paketeista paljastui muovailuvahaa, uusi yölamppu, vaatteita, kassakone, leluja ja sitten... Se joululahja, joka on muuttanut parissa päivässä meidän "rauhallisen" asunnon poliisiautojen pillien karnevaaliksi. Tulipa sieltä paketista siis oikein äänillä varustettu poliisiauto! Ihanan mieleinen lahja on pojalle ollut! Tosin meille herkkä korvaisille mistään mitään tajuaville aikuisille siitä on tullut kirosana. 

"Viiiiuviiiiuviiiiiuviiiiiu, huomio huomio hätätilanne" huutaa asunnossa lähes ympäri kellon. Alkuun se oli hauskaa, (kaksi päivää) mutta nyt. Ajateltiin katsoa televisiosta uusintoina stand upia ja poika istui poliisiauton kanssa vieressä, sormi tiukasti nappulalla, jonka jokainen vanhempi tietää. Se jatkuva toisto ilman taukoja. "Viiiiiuviiiiiiuviiiiu" ja sitä rataa. Televisiosta volumea hieman isommalle, jotta ei tarvitsisi tyytyä pelkästään huulten liikkumiseen ja renkutus vain jatkuu. Puolituntia sitä vielä jaksoi, mutta toinen tunti kun lähti käyntiin, alettiin jo kurkkimaan miten patterit saisi näppärästi muljautettua pois. Noh, poika paineli nukkumaan ja nyt meillä on kaunis hiljaisuus kämpässä. Siirrän pattereiden pois ottamista viikolla, sillä aion pakata tuon kyseisen auton pojan matkaan mummolaan. Kjehkjeh...

Viiiiuviiiiiuviiiiu terveisin : K

Nauloja ja romantiikkaa

Tässä oltiin kömpimässä sänkyyn ja miehekkeen puolelle oli osunut pari naulaa, mun tän päiväsen projektin myötä. Seinät betonia ja mikään ei uppoa niihin "kauniisti", joten minäpä likka se nykäsin pari taulua listanauloilla sitten kiinni. KRÖHÖM, ei katkennut kuin 8 naulaa... 

Mä siis käytän nauloja aivan jokaisessa asiassa. P.s meillä on yks lamppukin lyötynä naulojen kera seinään ;)  

Ja mitäpä muuta, aivan tavallista toilailua. On ihanaa kun toinen on aivan yhtä pönttö kuin itsekin. Me haastetaan toisiamme, mitä typerämpiin vetoihin.... Kävelin tuossa eilen  20 kilometrin lenkin, kun väiteltiin etten jaksa muka läpytellä. Ha haa, jaksoinpas. Perse ja reidet kyllä meinasivat 17 kilometrin kohdalla sanoa itsensä irti, mutta upeasti ne vaan perässä raahautui! 

Uusi kotikin alkaa jo olemaan aikas bueno ja hieman tavarat hakee vielä paikkaansa. Muun muassa tuo katiska... Ei vaan, ihanaa et mieskin osallistuu ja sanoo, sekä tekee myös meidän kodista kodin näköisen. Aaaaaaaaaaaaw!

 Hassun hauskaa viikonloppua ;)

Äidin näkökulmaa

Olis varmaan vuoro puhua äitiydestä. Tai no siis kirjoittaa.Nimittäin äiteeni kanssa puhuimme juuri siitä, kuinka äitiyteen kasvetaan ja millainen se matka tulee olemaan. Minä olen vasta murto-osan kulkenut tuota matkaa ja voin sanoa, että elämäni parhaimmat vuodet ovat olleet nämä kaksi. Olen oppinut paljon ja ajattelinkin, että listaan pikkuriikkisen listan.

 

 MITÄ MINÄ EN TIENNYT

• Kukaan ei kertonut, että lasta joutuu vihdyttämään myös vessareissuilla. Saippuakuplien puhaltelusta vessa reissun aikana, ei kukaan edes vihjaissut.

•  Lapsen viihdyttäminen. Istut olohuoneen pöydän alle tehdyssä majassa, kun talonmies kävelee ikkunasi alta ja juuri sillä hetkellä vaistomaisesti morjestat sieltä pöydän alta. Ja tietenkin, talonmies tämän näkee.

• Hedelmä rasiat. Te tiedätte ne joissa on pikkuriikkiset reiät päällä. Ne rasiat ja taaperon sormet, pidä kaukana toisistaan.

•  Pukukopit. Kierrä kaukaa pari vuotiaan kanssa. Voit nimittäin joutua onkimaan varatusta kopista lastasi.

• Pullonpalautus. Se alhaalla oleva korinkeräys luukku, voit yllättyä kun näet taaperosi jalkaterät sieltä luukusta.

• Auton ovet. AINA avaimet käteen, kun nouset autosta. Selviät piipaa autojen näkemisestä.

• Tietokoneella kirjoittaminen. Laskujen maksu. Pyörivä tuoli. Voit saada mitä ihmeellisempiä tekstejä, viitenumeroita tai jopa huimauksen tällä yhdistelmällä. 

•  Arvostelu. Sinua tullan arvostelemaan äitiydestäsi, olit sitten nuori tai vanha. Teit kaiken kirjan mukaan, tai et tehnyt. Mutta näille arvostelijoille ei kannata edes korvaansaa lotkauttaa. Ehkä keskimmäistä sormea vilauttamalla, saat pointtisi aika hyvin selväksi. 

•  Suojeluhalu. Vaikka muuten oletkin rauhaa rakastava, se, että jos sinun lastasi uhataan tai haukutaan. Se sisäinen villiapina kumpuaa sisältäsi.  

• Äiti ihmiset. Hellemekot ja hameet. Kaupankassa. Lapsi vieressä. Tietenkin kohottaa helmasi ylös kun tyhjäät kauppakärryä. 

• Rahapussi. Voit huomata tankkauspisteellä, että korttisi ovat mystisesti hävinneet lompakosta.  

• Vieraat ja pyykkikori. Jos haluat säästyä likaisten vaatteidesi esittelemiseltä. Niin kannatan pyykkikorin nostamista saunanlauteille. 

• Lätäköt ja juhlavaatteet. Kyllähän tuon kombon jo tietääkin. 

 

Mutta joka päivä oppii jotain ja se kun näet lapsesi oppivan ja innostuvan jostain, niin sitä tunnetta ei korvaa mikään muu. Päivääkään en antaisi pois!

Kohti unelmaa

Yölypsyt tykytelty tankkiin ja mun nukkumatti kurvannut ohi. Ei väsytä, ei sitten pätkääkään. Noh onpahan ehkä jo aikakin vähän päivitellä tännekin. 

Mulle tupsahti sellainen hauska viesti, "Kutsu valintakokeeseen". Katsoin hetken aikaa monttu auki ja tietysti innostuin! Olin hakenut ammattikorkeaan tuossa viime syksynä, kun tuo pikaruokaketjun työpaikka ei oikein ottanut urilleen, joten laitoin sitten hakemuksen ja tadaaaa! Mutta... Tuo mutta sanahan kumoaa paljonkin.

Pari päivää olen sulatellut ja maistellut ajatusta koulunpenkille siirtymiseen, mutta oikeastaan tuossa lypsyn aikana tajusin, että oma unelmani ei liity koulunpenkkiin, vaan tähän arkeen. Tähän mitä monen mutkan kautta ollaan pyöritelty toimivaksi. Työhön, joka antaa ja opettaa käytännössä. Perheeseen, jonka kanssa viettää aikaa, nähdä poijjan kasvavan, haaveilla tulevaisuudesta, mitä se nyt sitten ikinä tuokaan tullessaan. Mutta siis unelmani on toimiva arki. 

Joten meikäläinen skippaa tuon valintakokeen ja koulunpenkin. Ehkä ei nyt ole oikea aika lähteä kouluttamaan itseään tyhmemmäks... (JA VITSI, tuo edellinen lause) Veikkaan että lehmät ei kysele, mitkä paperit mun takataskussa roikkuu ja sitä paitsi, ainahan voi hakea uudestaan, jos se mun unelma koulunpenkille liittyy. Joten te jotka olette menossa valintakokeisiin, Tsemppiä! Meitsi jatkaa lehmien lypsämistä ja arjen pienten ihmeiden kanssa.

Mukavaa viikonloppua!

Bye bye 2015!

Kohta olis vuos taputeltu loppuun! Moneen moista on mahtunut 2015 vuoteen! Palasin töihin, muutin side silmillä uudelle paikkakunnalle (uskoin et kaikki järjestyy), kaksi muuttoa, kaksi duunipaikkaa (ei muuten ole mikään helppo juttu yhdistää navettaa ja pikaruokapaikkaa ja vieläpä muista, missä pitää olla milloinkin),pojjan 1 wee synttärit, kansvikaiset autot, vanha mies, uus mies. Poikimiset, yöttömät yöt, väsymys, ilo, suru. Paljon, tosi paljon tapahtunut.

Joka vuosi, viimeisinä päivinä kirjoitan toiveeni paperilippuselle mitä toivon seuraavalta vuodelta. (Ehkä hiiieman huumoriakin pelissä, koska joka vuosi on silmät veestä naurettu, kun luettu näitä vuoden takaisia kirjotelmia). Mutta tänä vuonna, mä sain saavutettu suurimman osan näistä... heh heh, lunttasin jo mitä olin rustannu ;)

-tee työtä, jolla vaikutus ja jota rakastat (x)
-päästä irti ihmisistä, jotka eivät kuulu tulevaisuuteen (x)
-tee jotain tyhmän rohkeaa (x)
-naura, naura, naura (x)

Onnistuin! Sitten oli aivan pienen pienellä rustattu paperin nurkkaan, "uskalla rakastua". Ja sata nauruhymiötä perässä! En siis todellakaan uskonut, että minä, yh-äiti, joka painaa töissä aamusta iltaan, oppinut huolehtimaan kaiken yksin, antaisi jonkun vieraan astua meidän elämään. Mutta... Meidän elämään astui mies, mies jonka ansiosta olen ymmärtänyt, että kaikki mitä on kokenut, on ollut vain valmistelua tähän. Mä tiedän nyt, miltä tuntuu kun vieressä on ihminen, jonka kanssa on se erityinen side, kun yksi silmäys saa kaiken muun unohtumaan ja tietää, että vaikka maailmassa tulisi mitä vastaa, tämä ihminen ei käännä selkäänsä.  

Mutta meikäläisen on nyt hiljennyttävä (juostava muuttolaatikoiden kanssa) uuden vuoden viettoon ja odottelemaan jännittävää vuotta  2016!

Joten Hyvää Uutta Vuotta kaikille! 

 

"Kylikki" esittäytyy

Alkuun mietin, että kerronko itsestäni mitään, että kirjoittaisin vain mielipide- sekä asia postauksia (näen hienosti blogikielellä), mutta ehkä mun on ihan ok vähän kertoa ihtestäni enemmän, että pääsee hieman syvemmälle noissa mun höpöhöpö jutuissa.

Olen siis 23 vuotias maalaistollo täältä Etelä-pohjanmaalta (siis nykyään). Olen opiskellut itseni maaseutuyrittäjäksi ja navetoissa pyllistellyt olkohan 2009 vuodesta lähtien, et lyhyt on viel meikäläisen kokemus, mutta sitäkin rikkaampia on kokemukset. Olen toiminut myös siivoajana, grillityöntekijänä, puistotätinä sekä huoltamokahviloissa työntekijänä. Et kaiken näköistä aenakin kokeiltu.

Olen myös pienen pojan äiti ja senpä olen päättänyt, että poikani ei tule keikkumaan täällä blogin sivuilla ihan vain siksi, että pojallanikin on yksityisyys, aivan kuten meillä aikuisillakin. Sen verran avaan johnakin vaiheessa miten meistä tuli perhe, mutta ympäri pyöreellä männään pojan osilta.

Näpsäkän toimelias (tai kuten miehekkeeni ilmaisee, ELÄVÄINEN), huumorintajulla ja räikeällä sana arkulla höystetty naekkonen. Yritän ainakin melkein aina olla nauravainen ja höpsö minä (hormoonimyrsky päiviä ei lasketakaan tuohon) ja persoonana jään mieleen, joku tykkää, joku ei.

Lueskelen ja kirjoittelen aina kun "vapaata" löytyy, mutta muuten ajan saan menemään uusioperhe arkea viettäen ja töissä käyden. Mutta siis tosiaan yritän jakaa näitä mun höpöhöpö juttuja aena kun vaan kerkien, ja mitään pääaihetta en ole (vieläs ainakaan) valinnut, mutta maatalous sekä ihan arkisilla hömpötyksillä aenaskin nyt etiepäin!



Älämölöhölö, kivaa viikonloppua! ;)

 

 

 

-Kyllikki, tuttavallisemmin Risto-