Nauloja ja romantiikkaa

Tässä oltiin kömpimässä sänkyyn ja miehekkeen puolelle oli osunut pari naulaa, mun tän päiväsen projektin myötä. Seinät betonia ja mikään ei uppoa niihin "kauniisti", joten minäpä likka se nykäsin pari taulua listanauloilla sitten kiinni. KRÖHÖM, ei katkennut kuin 8 naulaa... 

Mä siis käytän nauloja aivan jokaisessa asiassa. P.s meillä on yks lamppukin lyötynä naulojen kera seinään ;)  

Ja mitäpä muuta, aivan tavallista toilailua. On ihanaa kun toinen on aivan yhtä pönttö kuin itsekin. Me haastetaan toisiamme, mitä typerämpiin vetoihin.... Kävelin tuossa eilen  20 kilometrin lenkin, kun väiteltiin etten jaksa muka läpytellä. Ha haa, jaksoinpas. Perse ja reidet kyllä meinasivat 17 kilometrin kohdalla sanoa itsensä irti, mutta upeasti ne vaan perässä raahautui! 

Uusi kotikin alkaa jo olemaan aikas bueno ja hieman tavarat hakee vielä paikkaansa. Muun muassa tuo katiska... Ei vaan, ihanaa et mieskin osallistuu ja sanoo, sekä tekee myös meidän kodista kodin näköisen. Aaaaaaaaaaaaw!

 Hassun hauskaa viikonloppua ;)

Sinä kakkakorva menninkäinen!

Tiedättekö kun olet vielä aivan vieras jollekin ihmiselle, totta kai, jokainen yrittää silloin tehdä vaikutuksen. Hmmmmm, miten sen sanoisi.. Yrittää olla normaali ja näyttääkin aivan ihmiseltä. Koska se ensi tapaaminen on kaiken a ja o. Niin työelämässä kuin vapaa-ajalla. Tulet muistamaan sen hetken fiiliksen, kuinka sinua puhuteltiin tai mitä keskustelitte. Mitä näitte, teitte, listaahan saa jatkettua aivan loputtomiin. 

Itselläni on ollut aina se ongelma, että saan tehtyä näistä ensitapaamisista aina jokseenkin erikoisia. Hyvin mieleen painuvia... Millon mulla on paskaa korvan lehdissä saati varpaissa. Millon kahvit pitkin valkoista hupparia. Kädet öljyssä. Kulmakarvat violettina (aivan tosi tarina! Ja vieläpä vahinko) Millon saatan lipsauttaa suustani sammakon (rupikonnan ennemminkin). Joskus kun pitäisi olla hiljaa, mä töksäytän jotain tyhmää. (ex-anoppilassa kerroin sikojen lisääntymisestä, siinä vaiheessa olisin halunnut painua niin syvälle sian perseeseen. You know, kun ihminen joka ei ole maatalous alalla, joutuu kuuntelemaan VÄKISIN :D ) Ja kauheinta on vieläpä se, kun itse tajuaa tilanteen, niin mä en edes osaa lähteä enää korjaamaan sitä. Mutta jäänpähän mieleen! ;)

Varmaan joskus mun läheiset kokee sen kuuluisan "henkisen väsymyksen" mun kanssa. Ihan silläkin, et vaikka yritän käyttäytyä normaalisti, silti mun sisällä asuu sellainen lapsenmielinen menninkäinen, joka haluaa ajatella, että elämä on tehty elettäväksi. Ja "yks" pikku mokahan ei maailmaa saa kaataa ;)

Hauskaa Viikonloppua! Lisää toilailuja luvassa ;)

Poeka akka

Oon kasvanu poikien keskellä ja kyllä, sen nyt joissakin jutuissa huomaa. Mua ei kiinnosta hiuspidennykset, kynsien laitot tai merkki vaatteetkaan. En laita muuta kuin ripsivärin, jos nyt aina sitäkään. En osaa keskustella hiusten tehohoidoista, enkä kiputtaa pitkin markkia korot kalisten ja helmat heiluen.

Mistä mä sitten pidän? Maataloudesta, autoista, nuotiolla istumisesta, saunakaljasta, rennoista vaatteista, kumppareista. Fyysisestä työstä, lantakola sopii paremmin käteen kuin kiharrin. Puhun autoista, lehmistä, arjesta. Mua ei kiinnosta mitä hoitoja ystäväni Riitta on saanut kosmetologilla, saati jostain puuterin sävyeroista läpättää.

Mä yritin tossa jokusen aikaa sitten, yritin tosissani muuttaa omaa persoonaani, että sopisin akkojen sekaan. Olis niitä kiljuvia ja väkisin halauksia porukalla (kun ei olla nähty päivään), meikkien korjaukset porukalla, pissikaveri (MIKSI?). Syödä dietti ruokaa, laittaa tekoripset (jotka sit roikku loppujen lopuks mun poskilla), opetella kävelemään korkokengillä (nilkat nurin) Mutta paskat. Mä olen sit mielummin poikatyttö, kun esittäisin jotain muuta ja yllätys yllätys, mä kelpaan näin! Haisin sitten parfyymille tai paskalle.

                                                
                                                                      -Kyllikki-

"Kylikki" esittäytyy

Alkuun mietin, että kerronko itsestäni mitään, että kirjoittaisin vain mielipide- sekä asia postauksia (näen hienosti blogikielellä), mutta ehkä mun on ihan ok vähän kertoa ihtestäni enemmän, että pääsee hieman syvemmälle noissa mun höpöhöpö jutuissa.

Olen siis 23 vuotias maalaistollo täältä Etelä-pohjanmaalta (siis nykyään). Olen opiskellut itseni maaseutuyrittäjäksi ja navetoissa pyllistellyt olkohan 2009 vuodesta lähtien, et lyhyt on viel meikäläisen kokemus, mutta sitäkin rikkaampia on kokemukset. Olen toiminut myös siivoajana, grillityöntekijänä, puistotätinä sekä huoltamokahviloissa työntekijänä. Et kaiken näköistä aenakin kokeiltu.

Olen myös pienen pojan äiti ja senpä olen päättänyt, että poikani ei tule keikkumaan täällä blogin sivuilla ihan vain siksi, että pojallanikin on yksityisyys, aivan kuten meillä aikuisillakin. Sen verran avaan johnakin vaiheessa miten meistä tuli perhe, mutta ympäri pyöreellä männään pojan osilta.

Näpsäkän toimelias (tai kuten miehekkeeni ilmaisee, ELÄVÄINEN), huumorintajulla ja räikeällä sana arkulla höystetty naekkonen. Yritän ainakin melkein aina olla nauravainen ja höpsö minä (hormoonimyrsky päiviä ei lasketakaan tuohon) ja persoonana jään mieleen, joku tykkää, joku ei.

Lueskelen ja kirjoittelen aina kun "vapaata" löytyy, mutta muuten ajan saan menemään uusioperhe arkea viettäen ja töissä käyden. Mutta siis tosiaan yritän jakaa näitä mun höpöhöpö juttuja aena kun vaan kerkien, ja mitään pääaihetta en ole (vieläs ainakaan) valinnut, mutta maatalous sekä ihan arkisilla hömpötyksillä aenaskin nyt etiepäin!



Älämölöhölö, kivaa viikonloppua! ;)

 

 

 

-Kyllikki, tuttavallisemmin Risto-