Se jokaisen vanhemman toive lahja!

Hössötykset ohi (VIHDOIN) ja meillä alkaa kuuluisa kauan odotettu lapsivapaa huomenna! Ajattelinkin, että siivoan tänään ja hoidan kaikki "juoksevat" asiat, jotta voin vain sen kokonaisen VIIKON keskittyä hiljaisuuteen ja rauhaan, tiedättehän? Rentoutua! Tietenkin poikaa tulee ikävä, mutta joskus se pieni välihyppy vain virkistää taas seuraavaan kröhöm puoleen vuoteen. 

Ja hei, tulihan meillä pukkikin käymään. Ja voi sitä riemua, kun tajuttiin kuinka kilttinä sitä oltiin taas vuosi oltu. Paketeista paljastui muovailuvahaa, uusi yölamppu, vaatteita, kassakone, leluja ja sitten... Se joululahja, joka on muuttanut parissa päivässä meidän "rauhallisen" asunnon poliisiautojen pillien karnevaaliksi. Tulipa sieltä paketista siis oikein äänillä varustettu poliisiauto! Ihanan mieleinen lahja on pojalle ollut! Tosin meille herkkä korvaisille mistään mitään tajuaville aikuisille siitä on tullut kirosana. 

"Viiiiuviiiiuviiiiiuviiiiiu, huomio huomio hätätilanne" huutaa asunnossa lähes ympäri kellon. Alkuun se oli hauskaa, (kaksi päivää) mutta nyt. Ajateltiin katsoa televisiosta uusintoina stand upia ja poika istui poliisiauton kanssa vieressä, sormi tiukasti nappulalla, jonka jokainen vanhempi tietää. Se jatkuva toisto ilman taukoja. "Viiiiiuviiiiiiuviiiiu" ja sitä rataa. Televisiosta volumea hieman isommalle, jotta ei tarvitsisi tyytyä pelkästään huulten liikkumiseen ja renkutus vain jatkuu. Puolituntia sitä vielä jaksoi, mutta toinen tunti kun lähti käyntiin, alettiin jo kurkkimaan miten patterit saisi näppärästi muljautettua pois. Noh, poika paineli nukkumaan ja nyt meillä on kaunis hiljaisuus kämpässä. Siirrän pattereiden pois ottamista viikolla, sillä aion pakata tuon kyseisen auton pojan matkaan mummolaan. Kjehkjeh...

Viiiiuviiiiiuviiiiu terveisin : K

Nauloja ja romantiikkaa

Tässä oltiin kömpimässä sänkyyn ja miehekkeen puolelle oli osunut pari naulaa, mun tän päiväsen projektin myötä. Seinät betonia ja mikään ei uppoa niihin "kauniisti", joten minäpä likka se nykäsin pari taulua listanauloilla sitten kiinni. KRÖHÖM, ei katkennut kuin 8 naulaa... 

Mä siis käytän nauloja aivan jokaisessa asiassa. P.s meillä on yks lamppukin lyötynä naulojen kera seinään ;)  

Ja mitäpä muuta, aivan tavallista toilailua. On ihanaa kun toinen on aivan yhtä pönttö kuin itsekin. Me haastetaan toisiamme, mitä typerämpiin vetoihin.... Kävelin tuossa eilen  20 kilometrin lenkin, kun väiteltiin etten jaksa muka läpytellä. Ha haa, jaksoinpas. Perse ja reidet kyllä meinasivat 17 kilometrin kohdalla sanoa itsensä irti, mutta upeasti ne vaan perässä raahautui! 

Uusi kotikin alkaa jo olemaan aikas bueno ja hieman tavarat hakee vielä paikkaansa. Muun muassa tuo katiska... Ei vaan, ihanaa et mieskin osallistuu ja sanoo, sekä tekee myös meidän kodista kodin näköisen. Aaaaaaaaaaaaw!

 Hassun hauskaa viikonloppua ;)

Bye bye 2015!

Kohta olis vuos taputeltu loppuun! Moneen moista on mahtunut 2015 vuoteen! Palasin töihin, muutin side silmillä uudelle paikkakunnalle (uskoin et kaikki järjestyy), kaksi muuttoa, kaksi duunipaikkaa (ei muuten ole mikään helppo juttu yhdistää navettaa ja pikaruokapaikkaa ja vieläpä muista, missä pitää olla milloinkin),pojjan 1 wee synttärit, kansvikaiset autot, vanha mies, uus mies. Poikimiset, yöttömät yöt, väsymys, ilo, suru. Paljon, tosi paljon tapahtunut.

Joka vuosi, viimeisinä päivinä kirjoitan toiveeni paperilippuselle mitä toivon seuraavalta vuodelta. (Ehkä hiiieman huumoriakin pelissä, koska joka vuosi on silmät veestä naurettu, kun luettu näitä vuoden takaisia kirjotelmia). Mutta tänä vuonna, mä sain saavutettu suurimman osan näistä... heh heh, lunttasin jo mitä olin rustannu ;)

-tee työtä, jolla vaikutus ja jota rakastat (x)
-päästä irti ihmisistä, jotka eivät kuulu tulevaisuuteen (x)
-tee jotain tyhmän rohkeaa (x)
-naura, naura, naura (x)

Onnistuin! Sitten oli aivan pienen pienellä rustattu paperin nurkkaan, "uskalla rakastua". Ja sata nauruhymiötä perässä! En siis todellakaan uskonut, että minä, yh-äiti, joka painaa töissä aamusta iltaan, oppinut huolehtimaan kaiken yksin, antaisi jonkun vieraan astua meidän elämään. Mutta... Meidän elämään astui mies, mies jonka ansiosta olen ymmärtänyt, että kaikki mitä on kokenut, on ollut vain valmistelua tähän. Mä tiedän nyt, miltä tuntuu kun vieressä on ihminen, jonka kanssa on se erityinen side, kun yksi silmäys saa kaiken muun unohtumaan ja tietää, että vaikka maailmassa tulisi mitä vastaa, tämä ihminen ei käännä selkäänsä.  

Mutta meikäläisen on nyt hiljennyttävä (juostava muuttolaatikoiden kanssa) uuden vuoden viettoon ja odottelemaan jännittävää vuotta  2016!

Joten Hyvää Uutta Vuotta kaikille! 

 

Tehopäevät Maanantait!

Tässä yks kaunis maanantai aamu herättelin itseäni kahvikupposen äärellä ja mietiskelin, mitäs jännää sitä vois keksiä. No nettiautoa sivu silmällä selailin, löysin AUTON, joka oli vaan aivan pakko saada. Ja eih, ei mikään tonneja maksava, ennemmin voidaan puhua kympeistä. No näppäränä likkana lähdin sitten tätä kaunokaista hakemaan. Koeajon kävin suorittamassa ja ei siinä, nimi paperiin ja kohti kotia. Kotimatkalla huomasin, että puhallin alkoi työntää aivan jääkylmää ilmaa ja lämmöt oli hieman kohollaan. No loppumatkan ajelin lärvikiinni mittaristossa kytäten lämpöjä.

                           Jokaisen uudehkon auton omistajan ilme, niin täynnä lämpöä!

Ja tosiaan se pirun tuuletin siis puhalti jääkylmää ilmaa suoraan mun naamalle! Ei ihan kiertänyt vedet.. No jokatapauksessa, jokainen kilometri tuntu niin autossa kuin minussakin ja se jos jokin on empaattista eläytymistä autolla ajamiseen!

Perille päästyäni huomattiin miehekkeen kanssa, että nesteet katoaa ihmeellisesti. Oikeastaan loristen, et ei ne savuna ilmaan kadonnu. No auto pajaan ja ihmettelemään. Tässä ihmetyksen nojalla karkasi kerran tämä kaunokainen tunkiltakin... No vuotokohta löytyi. Vespumppu yllätys, yllätys. Ja ei kun hakemaan jakopäänhihnaa ja uutta vespumppua. Näin kivalla arkisella yllätyksellä sain miehelleni viiden tunnin työrupeaman ystäviensä kanssa ja no itsehän olin kyseisen illan töissä... Enemmän kuin kiitollinen olin, että kaara saatiin toimimaan. Pahoin vaan pelkään, että milloin tuo mieheke laittaa jonkinsortin estot mulle nettiauton jaloon maailmaan

No viikko etie päin, siivoilin miehekkeen luona vapaapäivän kunniaksi ja siirsin tietenkin kaikki huonekalut keskelle tupaa, no lamppuhan siinä taas kajahti päälaella... Aloin vaihtamaan järjestystä... Mies tuli töistä tupaan ja yllätys yllätys, kämppä kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Siirreltiin sohvia ees sun taa ja huonekalut ei meinannu vain löytää paikkaansa. (itse istuin sohvalla, kun mieheke siirteli sohvaa nurkasta toiseen ja taas toiseen, oon niin aktiivinen) No lopulta saatiin suhtkoht järkevä ratkasu ja taas olin tätä meidän vapaa-aikaa saanut aktivoitua parisella tunnilla. Mitähän nyt maanantaina keksis? 


                                            Mukavaa viikkoa! Ollaan tehokkaita! ;) 
               
                                                

Byebye Sinkkuus!

Oivoivoivoi, mitäs mulle kävikään. Mä vannoin vielä puoli vuotta sitten, etten niitä miehiä tarvihte, mutta! Tuo kiva "mutta" sana aina kaataa kaiken mitä sanoo ennen sitä... Ja näin käy useimmiten ainaskin meikäläiselle.

No tälle akalle siis kävi niin, että se RAKASTU. Löyti miehen. Sanoi hyvästi sinkkuudelle. Kahliutui. Sitoutui. Parisuhteellistui. Viivi ja Wagner.
No anyway, arvatkees mitä sitten tapahtui? Heitin Keski-Suomessa hanskat tiskiin ja muuttaa pyyhälsin miekkosen perässä Etelä-Pohjanmaalle. Ja TÄDÄÄ täällä sitten asustellaan!

Sain työkuvioni selviksi, tosin se vaati yhden viikon aikana 29 työhakemusta, lukemattomat puhelinsoitot ja yhden työhaastattelun. Ja niin sitä töitä löytyi, eli kaikki on mennyt niin kuin elokuvissa.

Mä olen tän puolen vuoden aikana oppinut itsestänikin uusia puoli, mä osaan jopa rauhoittua ja antaa aikaa parisuhteelle, Viimeisin kuukaus oli sellasta mylläkkää, et tuntui kun koko elämä olis ollut vaan pahvilaatikossa asumista, mutta ne pienet hetket, kun katsot toista ja älyät, että et halua kenenkään muun seisovan siinä paikalla.

-Kyllikki-