Mun piti ottaa pieni askel pois maataloudesta, jotta näen taas pikkuisen kirkkaammin. Ihminen tekee elämänsä aikana suurimman osan työtä ja jos työ ei ole mieleinen, sitä ehkä tekee hetken, mutta se kuormittaa. Tulee kaipuu siihen, mitä sun oikeasti pitäisi tehdä. Jolla on merkitystä. Vaikka työ on raskasta, se ei tunnu niin raskaalta, kuin se ettet olisi täysin sydämmelläsi työssä mukana. Tiedät, että työtäsi arvostetaan.
Haluan aamulla herätä aikaisin. Napsauttaa kahvinkeittimen päälle. Juoda sen höyryävän kupin ja vetäistä kumsaappaat jalkaan. Ajaa usvan ja pimeän läpi. Nähdä navetan pihavalon. Nähdä 600 kiloiset työkaverit. Puhua puuta paskaa ja silti kuuntelevat. Tehdä urakalla aamuhommat, sulkea navetan oven. Lähteä kotiin.
Ja sama ralli iltapäivästä! Mutta silti, jokainen päivä on erillainen. Ne pienet onnistumisen ilot, pienet suuttumukset, pettymykset, riemut, kaikki tekee tuosta työstä juuri sen, mitä työltäni toivon. Aivan sama, vaikka haisisin paskalle loppu elämäni, mutta jos voin olla ylpeä työstäni, teen mitä vain!
Mukavaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti