Naisen pettämätön logiikka

 Vaekka oonkin osittain (himpunverran) poikamainen, on mun pakko myöntää kauhia fakta. Mä kuitenkin ajattelen ja omaan naisen aivotoiminnan. Mun ongelmanratkaisut on jotakin aivan käsittämätöntä välillä, aivan kuin tuolta korvien välistä jotain sattuis puuttumaan.

 

Annetaas esimerkki. Vaihdoin lakanat meirän sänkyhyyn ja aloin laittamaan (typerää) kumilenksuilla olevaa aluslakanaa, no ensimmäinen kulma meni heittäen, toinenkin ja kolmaskin, ei mitään ongelmaa, mutta se viimeinen... Aina kun sain vedettyä sen paikalleen, jostain muualta sitten se lakana karkas. Aikani siinä mylläsin sen saakelin lakanan kanssa, kunnes... Onnistuinko? No en, vaan jätin yhden kulman sitten laittamatta. Tämä hyvä lukijakaartini, on sitä aitoa naisen logiikkaa.
 

Ongelma nro 2. Lapsi availi kaapin ovea, johka ei todellakaan tarvinnu männä tonkimaan. No mietin kuumeisesti mitä siihen keksisin ja löysin luutun varren, no senhän siihen virittelen. (jokainen varmaan muistaa, kun omat porukat on aikoinaan työntänyt jääkiekkomailan kaapin vetimien läpi ja vieläpä se idea toimi.) No mutta kuinkas tässä ideassa kävi...

Tadaa, mä oikein edesautoin, et nyt aukiaa samalla rykäisyllä kaksi ovea. Katsoin tota mun viritelmää ja täytyi myöntää ihan itsellenikin, et ei ihan mennyt niin kuin alkuperäinen idea pään sisällä antoi ymmärtää. 

 Nooooh, mä jään tänne kehittelemään uusia ideoita, joten heissuliveissuli!