Törmään tähän vähän väliä, kun joudun (pääsen) kertomaan mikä on se mun juttu. Ja aina vastaus on, kyllä. En tiedä mikä siitä tekee niin ihmeeellistä, sekö et oon nainen, pienkokoinen, kaupungista lähtösin? En usko nyt siihenkään, mutta tämä on täääysi ihmetys ja oikeastaan mullekin, kun ihmiset ei vain usko todeks.
"Sinähän oot niin pikkuruinen". Tiedän, oon lyhyt, pieni kokoinen. Mutta katsooko se sitä? Ihan samanlailla saan lehmät lypsettyä, loikattua traktorin hyttiin (sen takia uskoisin sen säätövaran siinä penkissä olevan) kun joku kolmepäätä mua pitempi. Asennehan ja se halu tehdä ratkaisee. Ja ainakaan vielä en ole törmännyt minkään navetan ovella mittapuuhun ja tokaisuun "aijai liian lyhyt". Hah!
"Eikö olis helpompiakin ammatteja?" Varmasti olis, mutta se, että haluanko tehdä muuta. En! Vaikka rahankin takia käyn töissä, niin se palkka ei ratkaise tässä asiassa. "Ihminen on onnellinen silloin, kun tietää tekevänsä sellaista, millä on tarkoitus." Piti ihan henkinen lausahdus lainata, mutta pointti siitä selväks varmasti tuli. Navetan oven avaaminen ennen kukon pieraisua, on ehkä parhain tapa saada päivä käyntiin. Tosin joskus saattaa olla "pieni" muotoisia yllätyksiä vastassa, mutta niitäpä saa aina jälkehen päin naureskella. ;)
Mukavaa viikonloppua!
Ihanaa viikonloppua myös sinne!
VastaaPoista