Silloin pari vuotta sitten kun astuin sinkkuuden maaperälle, ajattelin ja taisinpa jopa sanoa, että "minä en miehiä tarvitse." Ja aika pitkälle ollaankin menty tuolla ajattelutavalla! Ja vieläkin tallaillaan yksin, ja mun kuumat iltamenot rajoittu tuonne tiskialtaan juurille Jukan (tiskiharjalle parempi nimitys) kanssa. Mä sitten kädet rusinoina pyörittelin kippoja, kuppoja parhaillaan tunnin.
Sitten mun kuumat iltamenot alkoivat horjua Jukan kanssa ja oli vain pakko todeta, että meidän on nyt jatkettava erillään.
Sitten tulikin Hissu (tiskikone). Hissu kun saapui aloin heti purkamaan kunniapaikkaa sulhaselle ja sainkin tarvittavat kaapit irti. Hikipäässä raahasin Hissun aukon kohdalle ja järkytykseni se ei mennytkään sukeltamalla sisään. Työnsin, nostin ja ei, Hissulla oli selvästi joku ramppikuume uudesta kodista. No miten minä tämän ratkaisen kun en niitä miehiä tarvitse. No näin!
Levitin sitten ahteriani Puuha Peten seurassa ja mietin kuinka hitossa sen masiinan sais paikalleen... No mun oli pakko luovuttaa ja pyydettävä miehistä apua. Ja lopultahan tiskikone sitten komeili omalla paikallaan, kiitos miespuoleisen avun! Mutta en antanut tuon masentaa ajattelutapaani, minä en miehiä tarvitse...Paitsi tiskikoneen asennuksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti